Joulu meni jo

Joulunaika sujui hissukseen. Podin flunssaa, enkä jaksanut tehdä mitään. Koko syksy on ollut aikamoista haipakkaa, joten pieni pysähtyminen tekikin hyvää. Mieluummin olisin toki lepäillyt terveenä, mutta eihän näille taudeille voi mitään.

Onneksi sain nauttia valmiista joulusta äitini luona. Hän oli taas kerran löytänyt ihan superkauniin kuusen ja laittanut juuri ne parhaat jouluherkut, joista me kaikki pidämme. Meillä ei jouluna niinkään syödä ähkyyn asti kaikkea mahdollista vaan nautiskellaan muutamista herkuista, jotka meistä ovat ne kaikkein parhaat.

Maailman parhaita ässiä ja pipareita äiti leipoo aina.

Omat joulupöydän herkkuni ovat mätivaahto, graavilohi, valkosipulisilakat ja lipeäkala.

Ja tietysti joulupuuro!

Olihan pöydässä lisäksi vielä kinkkua, laatikoita ja rosolliakin, mutta nuo kalat ja puuro ovat ne minun suosikkini jouluruuuista. Ihana äiti, joka jaksaa joka vuosi nämä herkut laittaa. <3

Nyt on joulu jo kaukana takana, hyvät ja kauniit muistot mielessä!

Tähtikirkkaita ajatuksia

Rakastan tähtikirkasta yötä.

Rakastan niitä hetkiä, kun voi nähdä Linnunradan ja tuntea itsensä hyvin, hyvin pieneksi.

Ehkä juuri tuosta samasta syystä rakastan myös korkeita paikkoja.

Miten huikaiseva onkaan se tunne, kun näkee kauas. Niin kauas, ettei pieni mieli voi sitä käsittää.

Toivoisin myös oman mieleni olevan tähtikirkas. Ja elämäni olevan selkeä kokonaisuus, jossa on raikkautta, kauneutta, hyvyyttä ja tilaa hengittää.

Usein vain oma elämä katoaa käsistä kiireeseen ja kaaokseen. Siihen, mitä meidän kaikkien arki on.

Tämä blogi olkoon minun oma pieni tähtikirkas hetkeni.

Tarinat eivät tule olemaan maailmaa syleileviä pohdintoja Linnunradasta tai elämän tarkoituksesta.

Yhtä tärkeää kuin osata katsoa kauas, on osata pysähtyä ja katsoa lähelle.

Elämä on täynnä pieniä hyviä asioita.

Ne löytyvät usein lähempää kuin huomaammekaan.